Pennusta aikuiseksi

Wilman pentuaika oli sanalla sanoen mielenkiintoista. Mielestäni olin suhteellisen hyvin valmistautunut pennun saapumiseen vaikka se tulikin vähän yllättäen ja äkkiä.
Mielessäni hehkuttelin ajatusta että pennut nukkuu paljon ja loppuaika hiljalleen tutustutaan toisiimme ja yhteisiin sääntöihin. Hyvin pian sain huomata kuinka väärässä olinkaan! Wilma ei nimittäin nukkunut! Toki yöt meni alusta asti hyvin nukkuen mutta kaiken ajan mitä yhdessä kotona oltiin Wilma käytti tehokkaasti hyväkseen.
Wilma oli mahdottoman utelias ja energinen, koko ajan piti jotain touhuta.

Sisäsiistiksi Wilma oppi suht nopeasti mutta aikaseen, 6kk:n iässä, alkaneet juoksut sai unohtamaan hetkellisesti tuon taidon. Uskomattoman ahneuden ansiosta temppujen oppiminen sujui Wilmalta helposti, istu ja maahan sekä selän takaa kiertäen viereentulo opittiin jo muutaman kuukauden iässä.

Kuva Päivi Kakriainen

Ajoittain Wilma energisyys aiheutti harmaita hiuksia ja mielessä välähti muutaman kerran ajatus että tää on ensimmäinen ja viimenen pentu mitä meille tulee! Ja sama meno jatkuu edelleen kohta kahden vuoden iässä. Tekemistä ja liikettä pitää olla paljon ja turhautuminen näkyy nopeasti joko pahantekona tai toisen koiramme härnäämisenä, toki nyt Wilma on oppinut myös rauhottumaan ja nauttimaan sohvalla köllimisestä.

Itsenäisyyspäivää Wilma vietti riehumalla muutaman tunnin koirakavereiden kanssa anoppilassa ja nyt rauhotutaan tuntematonta katsellen.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!