tiistai 17. maaliskuuta 2015

Junnu, sporttinen kodinvaihtaja

Olen Junnu ja iältäni 1v10kk. Asun Ruskolla, Turun kupeessa. Perheeseeni kuuluu isi, äiti ja kaksi nuorta neitiä. Perheessäni oli kuulemma viime syksynä ennen minua 8,5v. mummelibulldoggi (kodinvaihtaja myös), mutta se jouduttiin lopettamaan sairastumisen vuoksi. Neljä päivää sen jälkeen äiti näki kuvani ja rakastui tietysti ensisilmäyksellä! Minä tulin taloon tuulen lailla ja toin ilon takaisin ja bonuksena pitkät lenkit satoi tai paistoi. Tämä porukkahan on ollut ihan sohvaperunaa koko sakki.

Asuin ensimmäisessä kodissani 1,5v:ksi ja nykyisessä olen ollut 4kk. Vajaan kuukauden seurasin äitiä joka paikkaan - vessaankin, mutta sitten yksi aamu tajusin, että se tulee aina takaisin eikä jätä. Mulla on oma piha, jossa ei ole aitaa (vielä). Olen kyllä sen verran tyttöjen perään, että taitaa kesällä jokun sortin aita tulla. Vahtiviettiäkin tarvittaessa löytyy. Kerran olen jo tositoimissa ollut kun vieras mies tuli pusikoista liian lähelle äitiäni. Murahtelin ja haukuin. En sentään syönyt ukkelia poskeeni kun kerran kiellettiin. Olisittepa nähneet kun seisoin kaula 505m pitkänä ja tassut harallaan. Hurjalta kuulemma näytin. Mitä sitä ei tekisi omiensa suojelemiseksi!

Olen nopea oppimaan kaikkea uutta. Ja Bulldogit ovat muka tyhmiä, hah. Ei vaan olla sätkynukkeja. Meillä on oma tahto. Jos herkut vaan on kohdillaan niin mikäs siinä on oppiessa. Uudessa kodissa on kauheasti sääntöjä; ei sohvalle, ei sänkyyn, ei sitä, ei tätä... Jos mua komentaa enkä ole samaa mieltä, niin sanon kyllä mielipiteeni. Se kuulostaa muka ihan "sammakkokurnutukselta".


Äiti sanoo mua sporttibulliksi. Olen aina liikkeessä tai touhussa. Tykkään juoksennella pallojen perässä. Metsässä kannan keppejä ja välillä niitä mutustelenkin. Mua ei saa väsytettyä lenkillä millään. Juostuani metsässä kaksi tuntia ees taas, kotiin tultua pitäisi alkaa heti leikkimään leluilla. Pehmolelut on ihania! Älä vaan kerro kenellekkään. Mä olen kuitenkin raavas mies. Aamulla kun herätyskello soi, olen heti oven takana lelu suussa odottamassa. Aikaa ei ole hukattavaksi. Oi että mä rakastan metsälenkkejä, tietysti vapaana. Mulla on paljon lenkkikavereita. On Bulldoggia, Welsh Gorgia, Ranskanbulldoggia vaikka ja mitä rotua. Tykkään kaikista eläimistä karvoihin katsomatta. Kaikista ihmisistäkin tykkään koosta ja iästä riippumatta. Kirsi, mun kasvattaja sanookin, että mun luonne on 10+. Mitä sitä totuutta vähättelemään. Vaatimattomuus ei kaunista. Jos joku istuu lattialla menen muitta mutkitta  syliin ja sitten mua pitää rapsuttaa nimenomaan pyllystä. Silloin kieli oikeen lirppaa. Onneksi palvelusväkeni jo tietää mistä tykkään. Mikäs mun on Ruskolla asustellessa? Aika lokoisat oltavat kaikenkaikkiaan.

Jänniä asioita tapahtuu lähiaikoina. Kerron niistä sitten ensikerralla...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti