Omat lelut

Hilma tuli pienenä pentuna perheeseemme, kun olin itse noin puolivälissä raskautta. Kun Hilma oli noin puolivuotias, syntyi perheeseemme pieni Oliver-poika. Uuteen tulokkaaseen Hilma on siis tottunut jo ihan pienestä asti. Aluksi tutustuminen vauvaan aloitettiin vaipan haistelulla, joka vaikutti erittäin kiinnostavalta puuhalta. Sen jälkeen Hilma pääsikin jo katsastamaan pienokaista ja haistelemaan varpaita. Tutustuminen vauvaan on mennyt hienosti ja nyt Oliver ja Hilma ovat hyvät kaverukset.

Haasteellista koiran ja vauvan kanssa on ollut se, miten opettaa koira erottamaan mitkä lelut ovat omia ja mitkä ovat vauvan leluja. Myös vauvan naaman putsaaminen ruokailun jälkeen nuolemalla olisi Hilman mielestä mukavaa, mutta siitä ei äiti tykkää. Hilma onkin onnistunut sen tekemään vain muutaman kerran, kun äidin silmä on välttänyt sopivalla hetkellä.

Matolla lököttely vieretysten omilla leluilla leikkien on sujunut hienosti. Oliver tykkää kovasti myös vain katsella Hilmaa ja välillä naureskella sen touhuille. Tässä muutama tyylinäyte kaverusten "leikeistä". ♥

Hauskaa on yhdessä leikkiä! :)

Oliver ihailee Hilman lelua.

Hilma antaa pusun Oliverille.

Sitten ihaillaan vuorostaan Oliverin lelua.

Pennusta aikuiseksi

Wilman pentuaika oli sanalla sanoen mielenkiintoista. Mielestäni olin suhteellisen hyvin valmistautunut pennun saapumiseen vaikka se tulikin vähän yllättäen ja äkkiä.
Mielessäni hehkuttelin ajatusta että pennut nukkuu paljon ja loppuaika hiljalleen tutustutaan toisiimme ja yhteisiin sääntöihin. Hyvin pian sain huomata kuinka väärässä olinkaan! Wilma ei nimittäin nukkunut! Toki yöt meni alusta asti hyvin nukkuen mutta kaiken ajan mitä yhdessä kotona oltiin Wilma käytti tehokkaasti hyväkseen.
Wilma oli mahdottoman utelias ja energinen, koko ajan piti jotain touhuta.

Sisäsiistiksi Wilma oppi suht nopeasti mutta aikaseen, 6kk:n iässä, alkaneet juoksut sai unohtamaan hetkellisesti tuon taidon. Uskomattoman ahneuden ansiosta temppujen oppiminen sujui Wilmalta helposti, istu ja maahan sekä selän takaa kiertäen viereentulo opittiin jo muutaman kuukauden iässä.

Kuva Päivi Kakriainen

Ajoittain Wilma energisyys aiheutti harmaita hiuksia ja mielessä välähti muutaman kerran ajatus että tää on ensimmäinen ja viimenen pentu mitä meille tulee! Ja sama meno jatkuu edelleen kohta kahden vuoden iässä. Tekemistä ja liikettä pitää olla paljon ja turhautuminen näkyy nopeasti joko pahantekona tai toisen koiramme härnäämisenä, toki nyt Wilma on oppinut myös rauhottumaan ja nauttimaan sohvalla köllimisestä.

Itsenäisyyspäivää Wilma vietti riehumalla muutaman tunnin koirakavereiden kanssa anoppilassa ja nyt rauhotutaan tuntematonta katsellen.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Vieraat miehet

Kuinka moni oikeasti tietää, miten koira käyttäytyy kotona isäntäväen olessa pois?

Marraskuun viimeisellä viikolla haaveeni uusista sisäovista toteutui.
Tuttu remonttireiska palkattiin ovien laittoon. Vara-avain annettiin käyttöön ja sovittiin että työt voi aloittaa jo aamulla, vaikka olemmekin töissä.
Kerroin, että Metka-Miina on makuuhuoneessa portin takana, koska harrastaa itsenäisesti huonekalujen entisöintiä.
Kun saavuin töistä, ihmettelin miksi koira on edelleen makuuhuoneessa ja kaikista muista huoneista oli vanhat ovet jo poistettu.
Remonttireiska (joka siis edelleen on perhetuttumme) kertoi, ettei Metka-Miina ollut päästänyt häntä huoneeseen. Sen kertanen ärinä, pörinä, sihinä ja suhina oli suusta kuulunut karvojen ollessa irokeesina selässä, ettei kuulemma vapaaehtoisesti halunnut huoneeseen mennä.
Avasin koiraportin ja voih, kuinka onnellinen Metka olikaan ovenvaihtajalle.
Peppu heilui sekä tassua annettiin ystävällisesti ja ilonmäärä mikä koirasta huokui, kun vieraita on kylässä.
Ihmeteltiin ja naureskeltiin koiran käytöstä!

Toisena ja kolmantenakin päivänä oli remonttireiska saanut odottaa tuloani töistä kotiin, koska Metka-Miina oli sitä mieltä yksin ollessaan, että "vieraat miehet" eivät ole tervetulleita, jos mamma ei ole kotona.

Täytyy todeta, että jotain alkukantaista näissä ruttunaamoissa on jäljellä.

Pieni ja pippurinen Metka-Miina

Tervetuloa englanninbulldoggiblogiin!

Moni tuntee englanninbulldoggin kuvista. Bulldoggista myös kirjoitetaan paljon verkossa ja eri medioissa. Mutta moni ei ole nähnyt koskaan englanninbulldoggia. Tämän blogin kirjoittajat kertovat arjesta koiriensa kanssa. Millainen koira bulldoggi on, ja mitä sen kanssa voi harrastaa? Millaista on elämä bulldoggin kanssa?

Kuvan on ottanut Olga Mdivani.

Blogissa kerrotaan arkipäiväisistä asioista bulldogginomistajien silmin. Täältä voi lukea myös rodun ajankohtaisista asioista, kuten englanninbulldoggien terveystalkoista.

Blogia ylläpitää Suomen Englanninbulldoggiyhdistys.

Mukavia lukuhetkiä!


Pasi Apajalahti
Suomen Englanninbulldoggiyhdistyksen puheenjohtaja