Tekijät

Annastiina ja Wilma

Olen 31-vuotias Annastiina Liimatta ja Etelä-Savossa kotia pidän kahden koiran ja mieheni kanssa. Vain toinen koiristamme on ehta enkku, toinen on seropi, joka myös pitää sisällään englantilaista verta.

Wilma (Blockhead's All By Myself) on tammikuussa kaksi vuotta täyttävä energia-pakkaus, perinteisen itsepäinen. Wilma on ensimmäinen oma koirani ja näin ollen myös ensimmäinen bulldoggi, johon olen kunnolla päässyt tutustumaan ja on kyllä sytyttänyt ikuisen rakkauden rotuun!

Wilmaan törmäsin kaverini välityksellä, joka vinkkasi sijoituskotia etsivästä bulldogista. Kasvattaja asui parin kilometrin päässä meistä ja sain taivuteltua mieheni mukaan pentua katsomaan. Alkuunhan lähdettiin ajatuksella; käydään vaan kattoo, eihän myö välttämättä edes saada sitä... rakastuin heti ensi kohtaamisella ja seuraavana päivänä sainkin puhelun, että jos vielä kiinnostaa, niin pentu on sirutuksen ja eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen valmis haettavaksi! Siitä alkoi yhteinen taival, joka välillä on vaatinut lehmänhermoja ja hampaiden kiristystä karvaisen lapsen keksiessä viihdykettä itselleen. Mutta päivääkään en vaihtaisi pois, koska niin paljon iloa ja rakkautta tuo ruttu on meille tuonut!

Anni ja Hilma

DoggyRun 2014.

Olen Anni Uusitalo ja perheeseeni kuuluu toukokuussa 2014 syntynyt Oliver-poika, mieheni Timo sekä englanninbulldoggi Hilma. Asumme Tampereen Vuoreksessa ja vietämme paljon aikaa myös kesämökillä Virroilla sekä Oliverin isovanhempien luona Parkanossa.

Ensimmäinen koiramme, englanninbulldoggi Helmi, saapui kotiimme vuonna 2009. Helmi oli aivan ihana koira, niin ihmisrakas ja hellyttävä. Täysin yllättäen Helmi kuitenkin menehtyi anestesiakomplikaatioon 2013. Helmi oli ollut niin täydellinen koira meille, että halusimme hankkia toisen englanninbulldogin. Pieni 7-viikkoinen Hilma-pentu (Machismo Baileys Crying Baby) sitten astelikin kotiimme tammikuussa 2014 ja toi meille paljon iloa ihanalla tomeralla olemuksellaan.

Luonteeltaan Hilma on touhukas, valpas ja ihmisrakas. Hilma tykkää kovasti ulkoilla ja opetella monenlaisia uusia temppuja ja tottelevaisuutta. Kun otetaan namipussi esiin ja aletaan tekemään temppuja, niin Hilma keskittyy täysillä hommaan ja oppii temppuja tosi nopeasti. Blogitekstimme kertovat Hilman touhuista ja hauskoista kommelluksista.

Pasi Apajalahti

Kuvan on ottanut Olga Mdivani.

Ensimmäinen englanninbulldoggi muutti meille vuonna 1999. Nyt jo edesmennyt Ella otti määrätietoisesti paikkansa huushollissa, ja innosti mukaan harrastamaan rotua. Nykyisin meillä asuu kotona kolme englanninbulldoggia, 10-vuotias Roli (Brampton Tug Tough), 5-vuotias Bailey (Brampton Mister Bailey) ja oma kasvatti, 3-vuotias Maija (Wheelback’s First Lady). Kasvatamme englanninbulldoggeja pienimuotoisesti kennelnimellä Wheelback’s.

Kiinnostus rotuun johti myös siihen, että lähdin mukaan yhdistystoimintaan. Tällä hetkellä toimin Suomen Englanninbulldoggiyhdistyksen puheenjohtajana ja jalostustoimikunnassa. Olemme käynnistämässä yhdistyksessä laajoja rodun terveystalkoita, toivottavasti saamme mukaan mahdollisimman monta englanninbulldoggiharrastajaa. Tilanne näyttää hyvältä, meillä on rodun harrastajien kesken hyvä henki ja tahtoa kehittää rotua eteenpäin. Vuoden 2015 alussa käynnistyvään englanninbulldoggien terveystutkimukseen saamme tukea Suomen Kennelliitolta. Muun muassa tästä tulen kirjoittamaan blogissa.

Taina ja Metka-Miina

Olen Taina Orrain vuosimallia -77 Hämeen Turengista. "Entinen" palveluskoiraihminen ja nykyisin ikionnellinen ruttunaaman omistaja.

Koiria elämään on kuulunut vuodesta 1997. Ensimmäinen koirani oli Saksanpaimenkoiranarttu Moona, toinen oli taas Nöffiuros Miro. Sitten vuonna 2002 saapui taloon elämäni koira, Rottweilernarttu Masu, jonka kanssa aloitimme palveluskoira harrastuksen. Lajina haku ja tottis. Masun kaveriksi tuli 2005 Rotikkauros Mooses, jonka kanssa tutustuin jäljen saloihin.

Edesmenneelle isälleni olin kuulemma pikkutytöstä asti hokenut, että joskus vielä bulldoggin omistan. Ja niin ensimmäinen enkkubulli astui elämääni elokuussa 2013. Kotiin saapui 7-viikkoinen omanarvonsa tunteva totinen tyttö, mutta niin rakastettava Metka-Miina (Wheelbacks In The Mood).

Metka-Miina on kyllä kirjaimellisesti raivannut tien sydämeen niin meidän perheessä, kuin rotikka porukoissa, missä edelleen reenaillaan säännöllisesti ( Etelä-Hämeen Rottweilerkerho). Kerholaisemme ovatkin sanoneet Metka-Miinasta: Tämä koira on enemmän kuin koira!

Liikumme erittäin paljon, patikoimme, käymme jäljestämässä ja toisinaan etsitään esineitä metsästä. Eli meidän blogitekstit kertovat arkielämästä bulldoggin kanssa.