Talvipakkaset

Tulihan se talvi viimeinkin!
Wilmaa pakkaset ei niinkään hetkauta, omistajaa sitäkin enemmän... Mietityttää miten pitää lyhytkarvainen koira pukea ettei palele?

Wilmalle on hankittu erilaisia mantteleita mutta Wilma on enemmän sitä mieltä että vaatteet on nössöille ja kovat tytöt painaa nakuna läpi tuiskun ja tuulen :D Toppamantteli aiheuttaa totaalisen jäätymisen ja kun bulldoggi päättää ettei liiku, ei siinä auta namit taikka rukoukset!
Messarista ostettu fleece-takki on ainoa joka päällä neiti suostuu liikkumaan...

Bulldogin rakenne pistää vähän haastetta vaatteiden hankkimiselle, haalarit ovat yleensä täysin poissuljettu vaihtoehto leveän rinnan takia. Jos haalari on rinnasta sopiva on selänpituus sitten sitä luokkaa että sisään mahtuisi toinenkin koira... Manttelit yleensä sopii mutta usein niissä jää maha paljaaksi jolloin huolettaa että jäätyykö nisät?

Kahden viikon päästä vietetäänkin jo kaksivuotis synttäreitä, jospa vaikka lahjaksi saataisiin ihan mittojen mukaan teetetty haalari niin ei tarvii huolehtia vaan voidaan ulkoilla pakkasillakin kunnolla :)

Pennusta aikuiseksi

Wilman pentuaika oli sanalla sanoen mielenkiintoista. Mielestäni olin suhteellisen hyvin valmistautunut pennun saapumiseen vaikka se tulikin vähän yllättäen ja äkkiä.
Mielessäni hehkuttelin ajatusta että pennut nukkuu paljon ja loppuaika hiljalleen tutustutaan toisiimme ja yhteisiin sääntöihin. Hyvin pian sain huomata kuinka väärässä olinkaan! Wilma ei nimittäin nukkunut! Toki yöt meni alusta asti hyvin nukkuen mutta kaiken ajan mitä yhdessä kotona oltiin Wilma käytti tehokkaasti hyväkseen.
Wilma oli mahdottoman utelias ja energinen, koko ajan piti jotain touhuta.

Sisäsiistiksi Wilma oppi suht nopeasti mutta aikaseen, 6kk:n iässä, alkaneet juoksut sai unohtamaan hetkellisesti tuon taidon. Uskomattoman ahneuden ansiosta temppujen oppiminen sujui Wilmalta helposti, istu ja maahan sekä selän takaa kiertäen viereentulo opittiin jo muutaman kuukauden iässä.

Kuva Päivi Kakriainen

Ajoittain Wilma energisyys aiheutti harmaita hiuksia ja mielessä välähti muutaman kerran ajatus että tää on ensimmäinen ja viimenen pentu mitä meille tulee! Ja sama meno jatkuu edelleen kohta kahden vuoden iässä. Tekemistä ja liikettä pitää olla paljon ja turhautuminen näkyy nopeasti joko pahantekona tai toisen koiramme härnäämisenä, toki nyt Wilma on oppinut myös rauhottumaan ja nauttimaan sohvalla köllimisestä.

Itsenäisyyspäivää Wilma vietti riehumalla muutaman tunnin koirakavereiden kanssa anoppilassa ja nyt rauhotutaan tuntematonta katsellen.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!