Sisarukset

Kun hain Metka-Miinan pentuna kotiin, en tiennyt enkä tuntenut lainkaan muita 

pennun ostajia.

Olihan kysessä ensimmäinen bulldoggini.

Onneksi meille järjestettiin pentutapaaminen koirien ollessa 4kk ikäisiä.

Näin pääsimme tapaamaan sisaruksia  ja ennen kaikkea tutustumaan toisiimme.

Sisarukset pentulaatikossa

Kuulumisia vaihdettiin ja jopa omistajien kanssa puhelin numeroita. 

Tämän tapaamisen ansiosta elämääni on tullut uusia rakkaita ihmisiä joiden kanssa 

ollaan yhteydessä useinkin ja järjestetään jos jonkinlaista tekemistä.

Pidän erittäin tärkeänä asiana kyseisiä tapahtumia.

Talvisin käymme Hyvinkään koirauimalassa

Siskosten synttärijuhlat ovat jo perinne.

Velipuolikin on iso osa meidän siskosten elämässä.

Metka ja Demi tekevät asiat aina yhdessä.

Syksyn lehtiä

Hilma nautti syyspäivästä mökillä juoksentelemalla lehtien seassa korvat hulmuten ja katselemalla kauniita maisemia. ♥

Maisemia ihailemassa

Hilman kanssa olimme lenkkeilemässä Pyynikin harjun maisemissa. Kyllä oli upeat maisemat ja kivat lenkkipolut. Tässä Hilma pitää lenkkitaukoa komeita maisemia ihaillen. :)

Hilma: "Vau, mitkä näkymät! Tällaisen vartiopaikan tarvisin kotiinkin."

Nenän käyttöä

Tänään oli mitä mahtavin ilma pakata rinkka selkään, suunnata metsään ja polkea vuoden ensimmäinen metsäjälki Metka-Miinalle.

 

Alussa oli muistutettava mitä oltiinkaan tulossa tekemään.

Vauhtiin kun päästiin, niin eteenpäin mentiin kun höyryjuna

 

Nenän käyttö on kyllä loistavaa

Haastavinta meillä on löytää jäljelle hyvä houkutin. 

Me emme reenaa kepeillä vaan ruoalla, niin Metkalle, joka ei ole lainkaan ahne 

on houkutuksen keksiminen työlästä ja mielikuvituksellista.

Tänään onneksi maistui nakit.

Viime kerralla kovaa huutoa oli banaani.

Esineruutuakin kokeilimme.

 

Esine löydetty, mutta sen tuominen tai suuhun ottaminen ei ole mukavaa.

Kyllä englanninbulldoggista on moneksi, 

rakastettavasta seurakoirasta saa myös oivan harrastuskoiran.

Vain mielikuvitus on rajana yhteisille seikkailuille.

Hilman pääsiästerveiset

Hilma poseeraa pääsiäimuniensa kera ja toivottaa kaikille blogin lukijoille 

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ! :)

Hilma: "Hassuja nämä pääsiäismunat."

Junnu, sporttinen kodinvaihtaja

Olen Junnu ja iältäni 1v10kk. Asun Ruskolla, Turun kupeessa. Perheeseeni kuuluu isi, äiti ja kaksi nuorta neitiä. Perheessäni oli kuulemma viime syksynä ennen minua 8,5v. mummelibulldoggi (kodinvaihtaja myös), mutta se jouduttiin lopettamaan sairastumisen vuoksi. Neljä päivää sen jälkeen äiti näki kuvani ja rakastui tietysti ensisilmäyksellä! Minä tulin taloon tuulen lailla ja toin ilon takaisin ja bonuksena pitkät lenkit satoi tai paistoi. Tämä porukkahan on ollut ihan sohvaperunaa koko sakki.

Asuin ensimmäisessä kodissani 1,5v:ksi ja nykyisessä olen ollut 4kk. Vajaan kuukauden seurasin äitiä joka paikkaan - vessaankin, mutta sitten yksi aamu tajusin, että se tulee aina takaisin eikä jätä. Mulla on oma piha, jossa ei ole aitaa (vielä). Olen kyllä sen verran tyttöjen perään, että taitaa kesällä jokun sortin aita tulla. Vahtiviettiäkin tarvittaessa löytyy. Kerran olen jo tositoimissa ollut kun vieras mies tuli pusikoista liian lähelle äitiäni. Murahtelin ja haukuin. En sentään syönyt ukkelia poskeeni kun kerran kiellettiin. Olisittepa nähneet kun seisoin kaula 505m pitkänä ja tassut harallaan. Hurjalta kuulemma näytin. Mitä sitä ei tekisi omiensa suojelemiseksi!

Olen nopea oppimaan kaikkea uutta. Ja Bulldogit ovat muka tyhmiä, hah. Ei vaan olla sätkynukkeja. Meillä on oma tahto. Jos herkut vaan on kohdillaan niin mikäs siinä on oppiessa. Uudessa kodissa on kauheasti sääntöjä; ei sohvalle, ei sänkyyn, ei sitä, ei tätä... Jos mua komentaa enkä ole samaa mieltä, niin sanon kyllä mielipiteeni. Se kuulostaa muka ihan "sammakkokurnutukselta".


Äiti sanoo mua sporttibulliksi. Olen aina liikkeessä tai touhussa. Tykkään juoksennella pallojen perässä. Metsässä kannan keppejä ja välillä niitä mutustelenkin. Mua ei saa väsytettyä lenkillä millään. Juostuani metsässä kaksi tuntia ees taas, kotiin tultua pitäisi alkaa heti leikkimään leluilla. Pehmolelut on ihania! Älä vaan kerro kenellekkään. Mä olen kuitenkin raavas mies. Aamulla kun herätyskello soi, olen heti oven takana lelu suussa odottamassa. Aikaa ei ole hukattavaksi. Oi että mä rakastan metsälenkkejä, tietysti vapaana. Mulla on paljon lenkkikavereita. On Bulldoggia, Welsh Gorgia, Ranskanbulldoggia vaikka ja mitä rotua. Tykkään kaikista eläimistä karvoihin katsomatta. Kaikista ihmisistäkin tykkään koosta ja iästä riippumatta. Kirsi, mun kasvattaja sanookin, että mun luonne on 10+. Mitä sitä totuutta vähättelemään. Vaatimattomuus ei kaunista. Jos joku istuu lattialla menen muitta mutkitta  syliin ja sitten mua pitää rapsuttaa nimenomaan pyllystä. Silloin kieli oikeen lirppaa. Onneksi palvelusväkeni jo tietää mistä tykkään. Mikäs mun on Ruskolla asustellessa? Aika lokoisat oltavat kaikenkaikkiaan.

Jänniä asioita tapahtuu lähiaikoina. Kerron niistä sitten ensikerralla...

Pallokoira Bill Pielisen-rannalta

Olen 6 vuotta lokakuussa täyttänyt energinen englanninbulldoggi Bill Itä-Suomesta. Isästäni Einarista on tekstiä aiemmin tässä samassa blogissa. Perheeseeni kuuluu emäntä Anu, isäntä Markku sekä englanninbuldogit Butch ja Ben. 

---

	Luonteeltani olen erittäin energinen ja rakastan vettä sillä olen asunut ikäni vedenäärellä. Mieluisin vesileikkini on erikokoisten kivien sukeltaminen järvenpohjasta. Tässä hommassa olen väsymätön.
Joskus vaadin jopa muita osallistumaan vesileikkeihin.

---

Olen käynyt emäntäni kanssa useat kurssit ja reissannut näyttelyissä ympäri Suomea ja myös ulkomailla. Erityisen tuttuja minulle ovat agilityt ja tottis -kurssit. Viihdyn hyvin näyttelyissä. Tällä hetkellä olen siirtymässä syrjään näyttelykahinoista. Tulen viettämään eläkepäiviä nuorempien bulldoggien kanssa täällä Pielisen-rannalla. 

	Olen hulluna erilaisiin palloleikkeihin. Mieluisin leikkini on tennispallojen kanniskelu suussa. Tässä olenkin harjaantunut erittäin taitavaksi ja tämä hetkinen ennätykseni on NELJÄ normaalikokoista tennispalloa!!!
Eläkepäivilläni minulle on suotu myös uusia vastuullisia tehtäviä kuten lastenhoito. Emännän veljenpojan Sisun vahtiminen on minulle mieluisaa puuhaa. Osaan kertoa vanhemmille koska lapsi herää ja huolehdin että vauvan lelut eivät katoa. Lastenhoito on kuitenkin rankkaa hommaa, viimeisen hoitoreissun jälkeen nukuin kaksi vuorokautta putkeen :-).
	Tykkään kovasti lumipallojen heittelystä ja luntahan on tänä vuonna riittänyt erityisen paljon täällä itäsuomessa. Kesää ja uimakelejä odotellessa...Bill

Kynsien leikkuuaika

Hilma ei tykkää yhtään kynsien leikkaamisesta, mutta on jo tottunut siihen ja sietää toimenpiteen. Pentuna opettelu aloitettiin antamalla aina nappula, kun kynsisakset tuotiin kynnen lähelle ja aina kun saatiin pienikin pala kynttä leikattua. Enää herkkuja ei tarvita, vaan homma sujuu kiltisti, kun itse vaan muistaa olla rauhallinen ja jämäkkä. Hilman kynnet leikataan noin kerran 1-2 viikossa, jottei ne kasvaisi liian pitkiksi.

Hilma: "Ei kai vain kynsien leikkuuaika?"

Hilma: "Kai se on kestettävä."