Syyllisyyden tunne

Useimmat meistä tietävät, että ihmisen tulee ennen liikuntasuoritusta lämmitellä, verytellä ja suorituksen lopuksi venytellä lihaksistoaan. 

Kipeät niskat ja hartiat hoidetaan esim. hierojalla. 

Me tunnistamme itse kipeytyneet lihaksemme, mutta koira ei sellaista osaa meille kertoa. 

Tai ehkä paremminkin, me emme osaa lukea koiriemme ruumiinkieltä.

Usein ainut ratkaisumme ontuvan tai huonosti liikkuvan koiran kanssa on käynti eläinlääkärillä. 

Jalan kuntoutusta fysioterapeutilla vesiterapian muodossa.

Näin kävi meille.

Ylös, ulos ja metsään riehumaan.

Marraskuussa 2014 Metka-Miina reväytti vasemman pohjelihaksen ja pahasti.

Syyllisyydentunne painaa mieltä, miksen toimi samalla lailla bulldoggin kuin edes menneiden palveluskoirieni kanssa? 

Alkulämmittely, loppuvenyttely ovat lähes kokonaan unohtuneet.

Siksikö, kun tämä rotu ei ole niinkään harrastuskoira?

Virhe.

Lihaksethan ne ovat ruttukuonollakin...

Ortopedin kanssa keskusteltiin pariinkin otteeseen pitkät pätkät asiasta, miksi koirien alkulämmittely usein unohdetaan. Varsinkin koirat, jotka asuvat omakotitalossa. Ovi avataan ja koira päästetään vapaana pihalle, jolloin ensihepulit sekä kylmiltään revittelyt tapahtuvat ja sitten vasta koira kytketään ja lähdetään lenkille.

Hyvänä ohjeena ortopedi antoi seuraavan tehtävän;

Kokeile itse. 

Aloita lähtemällä kotoa niin, ettet ole liikkunut viimeiseen kahteen tuntiin juuri lainkaan. 

Istu kylmässä autossa vähintään 20 min, nouse autosta ja lähde heti juoksemaan täysillä ja hypi niin korkealle ilmaan kuin pääset, tee tiukkoja käännöksiä koko ajan juosten niin kovaa kuin pääset. 

Pysähdy täydestä vauhdista ja jatka taas juoksua. 

Tee tätä harjoitusta yhtäjaksoisesti vaikka 15 min. 

Palaa suorinta tietä autoon, aja kotiin ja mene nukkumaan tai istu sohvalle, 

älä missään nimessä venyttele tai liiku enää sille päivälle. 

Miltä tuntuu kun seuraavana aamuna nouset sängystä?

Rannalla nauttimassa kirpeästä pakkasilmasta.