Englanninbulldoggien terveystutkimus käynnistyy

Helsingin yliopistollisessa eläinsairaalassa käynnistyy tammikuun lopulla englanninbulldoggien terveystutkimus. Tutkimuksessa selvitetään rodun terveystilannetta etenkin liikunnan ja suorituskyvyn osalta. Tutkimuksen pohjalta on tarkoitus kehittää brakykefaalisille eli lyhytkalloisille roduille sopiva rasitustesti jalostusvalintojen tueksi. Vastaavanlainen testi on jo käytössä Hollannissa.

Tutkimuksessa selvitetään hyvin perusteellisesti 30 englanninbulldoggin terveystilanne. Tutkittavat koirat ovat 2-5 –vuotiaita. Koirien suorituskykyä mitataan kävelytestin avulla. Liikkumista tutkitaan askelanalyysimatolla sekä videoinnin avulla, painonjakaumaa mittaavalla matolla, ja passiivisia liikelaajuuksia mittaamalla. Myös perusveriarvot ja mahdollisen ruuansulatuskanavan eritteen määrä hengitysteissä määritetään ottamalla näyte keuhkoputkien pinnalta. Koirille tehdään kliininen tutkimus ja ontuma- sekä röntgentutkimus, jossa kuvataan selkäranka, rintaontelo, lonkka-, kyynär- ja polvinivelet. Tietokonetomografiatutkimuksella selvitetään tarkemmin pään ja lantion rakennetta.

Bulldoggimme Maija kävi testaamassa tutkimuksen syksyllä. Kuntotesti ja liikeratamittaus olivat Maijan mieleen. Kuvantamis- tutkimuksetkin sujuivat hyvin, vaikkei koira niiden aikana päässytkään mukaan samanlaisiin seikkailuihin kuin kuntotestauspäivänä.

Nyt alkavaan tutkimukseen on jo ilmoittautunut suuri määrä bulldoggeja, ja 15 ensimmäistä tutkittavaa on valittu. Muut ilmoittautuneet vielä jännäävät, pääsevätkö mukaan tutkittavien joukkoon. Tutkimuksesta valmistuu raportti tämän vuoden lopulla. Tutkimus tehdään yhteistyössä Suomen Kennelliiton, Suomen Seurakoirayhdistyksen ja Suomen Englanninbulldoggiyhdistyksen kanssa.

Lisää tietoa tutkimuksesta löytyy Suomen Englanninbulldoggiyhdistyksen verkkosivuilta.

Yhdistyksen sivuilta saa myös tietoa englanninbulldoggien hengitystietutkimuksesta, jonka bulldoggiyhdistys käynnisti vuonna 2011 yhteistyössä Lahden eläinlääkäriaseman kanssa. Tähän tutkimukseen kaivataan yhä lisää tutkimusmateriaalia. Yliopistollisen eläinsairaalan tutkimuksessa otettuja hengitystiekuvia voi lähettää Lahden eläinlääkäriasemalle mukaan hengitystietutkimukseen liitettäviksi.

Suomen Englanninbulldoggiyhdistys kerää yleistä terveystietoa englanninbulldoggeista verkkosivuillaan olevalla terveystietokyselyllä. Jos et ole vielä lähettänyt tietoa koirastasi kyselyyn, voit tehdä sen tästä täällä.

Seuraa tietoa meneillään olevista tutkimusprojekteista verkkosivuillamme www.seby.fi ja Facebookissa www.facebook.com/suomenenglanninbulldoggiyhdistys.

Jos omistat englanninbulldoggin, ja olet kiinnostunut liittymään mukaan yhdistykseemme, kurkkaa tämän linkin alle. Yhdistyksen jäsenenä pääset mukaan monenlaiseen toimintaan, ja saat lisää tietoa rodusta yhdistyksen jäsenten omilta infokanavilta.

Ihanat varpaat

Hilma osoitti taas, kuinka bulldogit rakastavat lapsia. Tällä kertaa Hilman ihailun kohteena oli Oliverin varpaat. Niiden haistelu ja katselu on ihan parasta. Ja sepä vasta täydellistä, kun niiden viereen voi vielä torkahtaa. ♥

Hilma (oik.): "Oi, miten hyvän tuoksuiset pikkuvarpaat."

Oliver näyttää kieltä ja vetää varpaat pois. Hilmakin näyttää kieltä. :)

Hilma ei saa nenäänsä pois Oliverin varpaista.

Hilma: "Voisin haistella näitä koko päivän..."

"...paitsi nyt alkoi väsyttää. Näiden varpaiden viereen on turvaisa torkahtaa."

Oliver tykkää olla Hilman vieressä sohvalla
eikä varpaiden haistelu häntä haittaa.

Syyllisyyden tunne

Useimmat meistä tietävät, että ihmisen tulee ennen liikuntasuoritusta lämmitellä, verytellä ja suorituksen lopuksi venytellä lihaksistoaan. 

Kipeät niskat ja hartiat hoidetaan esim. hierojalla. 

Me tunnistamme itse kipeytyneet lihaksemme, mutta koira ei sellaista osaa meille kertoa. 

Tai ehkä paremminkin, me emme osaa lukea koiriemme ruumiinkieltä.

Usein ainut ratkaisumme ontuvan tai huonosti liikkuvan koiran kanssa on käynti eläinlääkärillä. 

Jalan kuntoutusta fysioterapeutilla vesiterapian muodossa.

Näin kävi meille.

Ylös, ulos ja metsään riehumaan.

Marraskuussa 2014 Metka-Miina reväytti vasemman pohjelihaksen ja pahasti.

Syyllisyydentunne painaa mieltä, miksen toimi samalla lailla bulldoggin kuin edes menneiden palveluskoirieni kanssa? 

Alkulämmittely, loppuvenyttely ovat lähes kokonaan unohtuneet.

Siksikö, kun tämä rotu ei ole niinkään harrastuskoira?

Virhe.

Lihaksethan ne ovat ruttukuonollakin...

Ortopedin kanssa keskusteltiin pariinkin otteeseen pitkät pätkät asiasta, miksi koirien alkulämmittely usein unohdetaan. Varsinkin koirat, jotka asuvat omakotitalossa. Ovi avataan ja koira päästetään vapaana pihalle, jolloin ensihepulit sekä kylmiltään revittelyt tapahtuvat ja sitten vasta koira kytketään ja lähdetään lenkille.

Hyvänä ohjeena ortopedi antoi seuraavan tehtävän;

Kokeile itse. 

Aloita lähtemällä kotoa niin, ettet ole liikkunut viimeiseen kahteen tuntiin juuri lainkaan. 

Istu kylmässä autossa vähintään 20 min, nouse autosta ja lähde heti juoksemaan täysillä ja hypi niin korkealle ilmaan kuin pääset, tee tiukkoja käännöksiä koko ajan juosten niin kovaa kuin pääset. 

Pysähdy täydestä vauhdista ja jatka taas juoksua. 

Tee tätä harjoitusta yhtäjaksoisesti vaikka 15 min. 

Palaa suorinta tietä autoon, aja kotiin ja mene nukkumaan tai istu sohvalle, 

älä missään nimessä venyttele tai liiku enää sille päivälle. 

Miltä tuntuu kun seuraavana aamuna nouset sängystä?

Rannalla nauttimassa kirpeästä pakkasilmasta.

Talvipakkaset

Tulihan se talvi viimeinkin!
Wilmaa pakkaset ei niinkään hetkauta, omistajaa sitäkin enemmän... Mietityttää miten pitää lyhytkarvainen koira pukea ettei palele?

Wilmalle on hankittu erilaisia mantteleita mutta Wilma on enemmän sitä mieltä että vaatteet on nössöille ja kovat tytöt painaa nakuna läpi tuiskun ja tuulen :D Toppamantteli aiheuttaa totaalisen jäätymisen ja kun bulldoggi päättää ettei liiku, ei siinä auta namit taikka rukoukset!
Messarista ostettu fleece-takki on ainoa joka päällä neiti suostuu liikkumaan...

Bulldogin rakenne pistää vähän haastetta vaatteiden hankkimiselle, haalarit ovat yleensä täysin poissuljettu vaihtoehto leveän rinnan takia. Jos haalari on rinnasta sopiva on selänpituus sitten sitä luokkaa että sisään mahtuisi toinenkin koira... Manttelit yleensä sopii mutta usein niissä jää maha paljaaksi jolloin huolettaa että jäätyykö nisät?

Kahden viikon päästä vietetäänkin jo kaksivuotis synttäreitä, jospa vaikka lahjaksi saataisiin ihan mittojen mukaan teetetty haalari niin ei tarvii huolehtia vaan voidaan ulkoilla pakkasillakin kunnolla :)

Omat lelut

Hilma tuli pienenä pentuna perheeseemme, kun olin itse noin puolivälissä raskautta. Kun Hilma oli noin puolivuotias, syntyi perheeseemme pieni Oliver-poika. Uuteen tulokkaaseen Hilma on siis tottunut jo ihan pienestä asti. Aluksi tutustuminen vauvaan aloitettiin vaipan haistelulla, joka vaikutti erittäin kiinnostavalta puuhalta. Sen jälkeen Hilma pääsikin jo katsastamaan pienokaista ja haistelemaan varpaita. Tutustuminen vauvaan on mennyt hienosti ja nyt Oliver ja Hilma ovat hyvät kaverukset.

Haasteellista koiran ja vauvan kanssa on ollut se, miten opettaa koira erottamaan mitkä lelut ovat omia ja mitkä ovat vauvan leluja. Myös vauvan naaman putsaaminen ruokailun jälkeen nuolemalla olisi Hilman mielestä mukavaa, mutta siitä ei äiti tykkää. Hilma onkin onnistunut sen tekemään vain muutaman kerran, kun äidin silmä on välttänyt sopivalla hetkellä.

Matolla lököttely vieretysten omilla leluilla leikkien on sujunut hienosti. Oliver tykkää kovasti myös vain katsella Hilmaa ja välillä naureskella sen touhuille. Tässä muutama tyylinäyte kaverusten "leikeistä". ♥

Hauskaa on yhdessä leikkiä! :)

Oliver ihailee Hilman lelua.

Hilma antaa pusun Oliverille.

Sitten ihaillaan vuorostaan Oliverin lelua.

Pennusta aikuiseksi

Wilman pentuaika oli sanalla sanoen mielenkiintoista. Mielestäni olin suhteellisen hyvin valmistautunut pennun saapumiseen vaikka se tulikin vähän yllättäen ja äkkiä.
Mielessäni hehkuttelin ajatusta että pennut nukkuu paljon ja loppuaika hiljalleen tutustutaan toisiimme ja yhteisiin sääntöihin. Hyvin pian sain huomata kuinka väärässä olinkaan! Wilma ei nimittäin nukkunut! Toki yöt meni alusta asti hyvin nukkuen mutta kaiken ajan mitä yhdessä kotona oltiin Wilma käytti tehokkaasti hyväkseen.
Wilma oli mahdottoman utelias ja energinen, koko ajan piti jotain touhuta.

Sisäsiistiksi Wilma oppi suht nopeasti mutta aikaseen, 6kk:n iässä, alkaneet juoksut sai unohtamaan hetkellisesti tuon taidon. Uskomattoman ahneuden ansiosta temppujen oppiminen sujui Wilmalta helposti, istu ja maahan sekä selän takaa kiertäen viereentulo opittiin jo muutaman kuukauden iässä.

Kuva Päivi Kakriainen

Ajoittain Wilma energisyys aiheutti harmaita hiuksia ja mielessä välähti muutaman kerran ajatus että tää on ensimmäinen ja viimenen pentu mitä meille tulee! Ja sama meno jatkuu edelleen kohta kahden vuoden iässä. Tekemistä ja liikettä pitää olla paljon ja turhautuminen näkyy nopeasti joko pahantekona tai toisen koiramme härnäämisenä, toki nyt Wilma on oppinut myös rauhottumaan ja nauttimaan sohvalla köllimisestä.

Itsenäisyyspäivää Wilma vietti riehumalla muutaman tunnin koirakavereiden kanssa anoppilassa ja nyt rauhotutaan tuntematonta katsellen.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Vieraat miehet

Kuinka moni oikeasti tietää, miten koira käyttäytyy kotona isäntäväen olessa pois?

Marraskuun viimeisellä viikolla haaveeni uusista sisäovista toteutui.
Tuttu remonttireiska palkattiin ovien laittoon. Vara-avain annettiin käyttöön ja sovittiin että työt voi aloittaa jo aamulla, vaikka olemmekin töissä.
Kerroin, että Metka-Miina on makuuhuoneessa portin takana, koska harrastaa itsenäisesti huonekalujen entisöintiä.
Kun saavuin töistä, ihmettelin miksi koira on edelleen makuuhuoneessa ja kaikista muista huoneista oli vanhat ovet jo poistettu.
Remonttireiska (joka siis edelleen on perhetuttumme) kertoi, ettei Metka-Miina ollut päästänyt häntä huoneeseen. Sen kertanen ärinä, pörinä, sihinä ja suhina oli suusta kuulunut karvojen ollessa irokeesina selässä, ettei kuulemma vapaaehtoisesti halunnut huoneeseen mennä.
Avasin koiraportin ja voih, kuinka onnellinen Metka olikaan ovenvaihtajalle.
Peppu heilui sekä tassua annettiin ystävällisesti ja ilonmäärä mikä koirasta huokui, kun vieraita on kylässä.
Ihmeteltiin ja naureskeltiin koiran käytöstä!

Toisena ja kolmantenakin päivänä oli remonttireiska saanut odottaa tuloani töistä kotiin, koska Metka-Miina oli sitä mieltä yksin ollessaan, että "vieraat miehet" eivät ole tervetulleita, jos mamma ei ole kotona.

Täytyy todeta, että jotain alkukantaista näissä ruttunaamoissa on jäljellä.

Pieni ja pippurinen Metka-Miina

Tervetuloa englanninbulldoggiblogiin!

Moni tuntee englanninbulldoggin kuvista. Bulldoggista myös kirjoitetaan paljon verkossa ja eri medioissa. Mutta moni ei ole nähnyt koskaan englanninbulldoggia. Tämän blogin kirjoittajat kertovat arjesta koiriensa kanssa. Millainen koira bulldoggi on, ja mitä sen kanssa voi harrastaa? Millaista on elämä bulldoggin kanssa?

Kuvan on ottanut Olga Mdivani.

Blogissa kerrotaan arkipäiväisistä asioista bulldogginomistajien silmin. Täältä voi lukea myös rodun ajankohtaisista asioista, kuten englanninbulldoggien terveystalkoista.

Blogia ylläpitää Suomen Englanninbulldoggiyhdistys.

Mukavia lukuhetkiä!


Pasi Apajalahti
Suomen Englanninbulldoggiyhdistyksen puheenjohtaja